YK:n TSS-komitea yhtyy kansalaisjärjestöjen ja tutkijoiden UPM-kritiikkiin

Blogi – Blogg,Kirjoituksia – Texter

UPM:n Uruguay-investointi saa YK:n alaiselta sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitealta kritiikkiä, jota kansalaisjärjestöt ja tutkijat ovat vuosia peräänkuulutaneet. Komitea patistaa sekä UPM-yhtiötä että Suomen valtiota vastuuseen ympäristöstä ja ihmisoikeuksista.

Kyseessä on hieno esimerkki sitkeän kansalaisvaikuttamisen merkityksestä. Vuonna 1989 perustimme suomalaisten kansalaisaktivistien ryhmän ”Finnish Forest Action Group”. Sen aloittamaa työtä ovat sittemmin jatkaneet Maan ystävät, Ympäristö ja kehitys, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK sekä monet muut järjestöt ja tutkija-aktivistit, kuten Marko Ulvila, Outi Hakkarainen, Tove Selin, Teivo Teivainen ja Markus Kröger.

Uruguayn tilanne on mielenkiintoinen myös siksi, että ne ongelmat, joihin siellä törmätään ovat myönteisessä mielessä eri mittaluokkaa kuin ne, jotka olivat päällimmäisinä aktivistien agendalla 30 vuotta sitten. Tuolloin suomalaisen metsäteollisuuden valloituksen kohteena oli ennan kaikkea Kaakkois-Aasia. Siellä uhattuna oli maailman biodiversiteetin, sademetsien ja ilmastonmuutoksen kannalta globaalisti merkittäviä kohteita, kuten Sumatran ikiaikaiset suosademetsät. Sosiaaliset ja poliittiset ongelmat olivat tuolloin myös dramaattisempia kuin Uruguayssa nyt. Asiaan liittyvää keskustelua on sittemmin dokumentoitu ja syvennetty lukuisissa julkaisuissa alkaen kirjasta ”Tropiikin vihreä kulta: Pohjolan pojat Kaakkois-Asian sademetsissä” – (toim Sari Kuvaja, Marko Ulvila ja Thomas Wallgren, Like 1998)

Suomalaisen metsäteolliosuuden investointien pääpainon siirtyminen Kaakkois-Aasiasta eteläiseen Etelä-Amerikkaan on ainakin osin seurausta siitä strategisesta ajattelutavan muutoksesta, joka tehtiin kansalaisjärjestöjen kritiikin johdosta 1990-luvun alussa. Tärkeä rooli oli Jaakko Pöyry yhtiön silloisella tomitusjohtajalla Henrik Ehrnroothilla. Ehrnrooth osallistui itse muun muassa Steven Marglinin ja minun johtamaan kansainväliseen ekologiaa ja taloutta tutkivaan projektiin sekä pohjoismaisen ympäristöliikkeen seminaareihin, mukaan luettuna yksi legendaarinen laivaseminaari paluumatkalla Tukholmasta Helsinkiin. Sen keskusteluista hän teki johtopäätöksen – vastuullinen metsäbusiness ei taidakaan onnistua Aasiassa, katsotaan onnistuuko Rio de Platan seudulla paremmin.

Sillä opintiellä suomalainen metsäteollisuus ja sitä valppaasti seuraavat järjestöt ja tutkijat edelleen ovat. On jotenkin uskomatonta ja hienoa että juuri julkaistu raportti YK:lle on selvästi ottanut vakavasti suomalaisten aktivistien huolet, joista tuoreimpana esimerkkinä Maan ystävien kannanotto 15.1.2021 ja että UPM ja suomalainen julkisuus on tänään todella laajasti huomioinut asiaa.