Kuva: Kahvilokki cc/4.0

Helsingin politiikassa on tällä viikolla pohdittavana, ehkä ratkaistavanakin, kaksi poikkeuksellista asiaa. Sörnäisten tunnelista valtuusto saattaa tehdä ratkaisevan päätöksen keskiviikkona. Jo tänään kaupunginhallitus käsittelee kansalaisaloitetta neuvoa-antavan kansalaisäänestyksen järjestämisestä Malmin lentokentän säilyttämisestä ilmailukäytössä. Vastustan tunnelia tavanomaisin ympäristö- ja liikennepoliittisin perustein, mutta keskityn tässä kansanäänestyskysymykseen, jota julkisesti on vähemmän pohdittu.

Kyseessä on Helsingin ensimmäinen aloite kansanäänestyksen järjestämisestä. Se saattaa meidät kansanvallan perimmäisten kysymysten äärelle.

Olemme demokratian ja sitä kautta sekä länsimaisen politiikan että sosialidemokraattisen liikkeen perustavien kysymysten äärellä. Olen johdonmukaisesti kannattanut valtuuston päätöksiä Malmin lentokenttäasiassa eikä kantani siihen asiaan ole muuttunut. En kuitenkaan näe, kuinka demokratiaa haavoittamatta valtuusto voisi olla kannattamatta kansanäänestyksen järjestämistä.

Oikeus kansanäänestysaloitteen tekemiseksi on aika yleisen arvion mukaan demokraattinen saavutus. Tyypillisesti aloitteet tulevat jatkossakin koskemaan asioita, joista aloitteentekijät ja valtuuston enemmistö eivät ole samaa mieltä. Aloiteoikeus menettää merkityksensä, jos valtuusto katsoo oikeudekseen valita hyväksyykö, vai hylkääkö se tehdyt aloitteet sillä perusteella, sopiiko aloite yhteen sen kanssa, mitä valtuuston enemmistö on päättänyt tai on aikeissa päättää. (Tarkoituksenmukaisuusharkinnan perusteella.)

Tästä huolimatta kaupunginhallituksen esittelijä esittää tänään, että äänestystä ei järjestetä.

Esittelytekstissä on nähdäkseni kolme argumenttia kansanäänestyksen järjestämistä vastaan, eli

1. ”Neuvoa-antava kunnallinen kansanäänestys on tarkoitettu valtuustossa tehtävien päätösten tueksi ennakollisesti, ei jälkikäteen.”
2. Vaikka ”Kuntalain mukaan kunta voi järjestää kansanäänestyksen mistä tahansa kunnalle kuuluvasta asiasta,” niin esittelijä arvioi, että ”Kansanäänestykseen nostettava asia voi lähtökohtaisesti olla valtuuston toimivaltaan kuuluva erityisen merkittävä, erityisen periaatteellinen tai taloudellisesti erityisen laajakantoinen asia.”
3. ”Kuntavaalien kustannukset Helsingissä ovat karkeasti arvioiden noin 3,5 miljoonaa euroa. Kunnallisen kansanäänestyksen kustannukset voivat olla vielä tätäkin suuremmat ”

Kommentit

Ensimmäinen argumentti on varmasti tärkein, sillä se saattaa vaikuttaa poliittisesti rationaaliselta. ”Miksi menneitä kaivelemaan?” Kansanäänestyksen rajaaminen asioihin, joista ei ole vielä tehty edustuksellisissa elimissä päätöksiä, olisi kuitenkin erittäin radikaali kavennus aloiteoikeuteen. Siitä ei ole laissa mainintaa. Argumentti onkin ilmeisessä ristiriidassa aloiteoikeuden perusidean kanssa. Tämä sillä pienellä varauksella, että väite siitä, mihin käyttöön kansanäänestys ”on tarkoitettu” vaatisi tarkistuksen. (Lain syntyhistoria ja perustelut. Onko näin radikaali aloiteoikeuden rajaus ollut lainsäätäjän tarkoitus? Jos on ollut, miksi sitä ei ole kirjattu lakiin?)

Toinen esittelijän perustelu toimii argumenttina kansanäänestystä vastaan vain sillä lisäoletuksella, että on valtuuston, ei kansalaisina toimivien aloitteentekijöiden, asia arvioida, mistä asioista halutaan äänestään. Toisin sanoen: jos tämä argumentti hyväksytään, oikea tapa on vaatia muutosta lakiin siten, että aloiteoikeus siirretään kansalaisilta / kunnan asukkailta valtuutetulle.

Kolmas argumentti ei ole varteenotettava – jos tähän mennään, aloiteoikeus tulee poistaa.

Lisäksi stadin demareiden sisäisessä keskustelussa on esitetty, että kansanäänestys on turha sillä Malmin lentoliikenteen kannattajat eivät ole yrityksistään huolimatta vaalien kautta onnistuneet saavuttamaan tavoitteensa. Tämäkään argumentti ei kuitenkaan toimi, vaan on tarkoituksenmukaisuusharkinnan variaatio. Onhan ilmeistä, että kansaäänestysaloite saa tyypillisesti kannatusta asioissa, joihin vaalien kautta saatu tulos ei miellytä. Taustalla on kuitenkin varteenotettaviakin kysymyksiä, kuten mielipiteiden laadun suhde jakaumaan. (Kuinka tärkeä jokin asia on eri ihmisille ja tämän asian suhde mielipidejakaumaan). Edustuksellisen demokratian etuihin kuuluu muun muassa kompromissien mahdollisuus. Ei ole itsestään selvää, että edustuksellinen demokratia kaipaa rinnalleen suoraa demokratiaa. Kun tällainen aloiteoikeus kuitenkin on laissa, niin oikea tapa vastustaa sitä ei minusta ole kielteinen suhde yksittäistapaukseen vaan poliittinen työ lain muuttamiseksi. Oma kantani on myönteinen aloiteoikeuden säilyttämiselle ja laajemminkin suoran demokratian kehittämiselle edustuksellisen demokratian rinnalla kansanvaltaa syventävästi.

Helsingissä 22.11.2021

Thomas