Kuva: Tiia Monto cc 4.0

Esitän seuraavin perustein, että valtuusto päättää järjestää aloitteentekijöiden haluaman kansanäänestyksen.

I. Onko valtuuston syytä sitoutua demokratiaan?

Kansanvalta, eli demokratia on tasa-arvoisten kansalaisten yhteistä itsemääräämistä.

Kansanvalta ei ole itsestäänselvä arvo. Sen puolustaminen ja kehittäminen edellyttää aina uudelleen sen kysymistä, miksi haluaisimme sitoutua siihen ja edistää sitä. Demokratian puolesta puhuu viime kädessä erityisesti kaksi asiaa:

Ihmisten erilaisuus: Kukaan ei voi edustaa minua. (Yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta ei edustuksellisessa demokratiassa tarvittaisi, jos joku muu voisi minua paremmin tietää, miten minä haluan ääneni käyttää ja siksi minua paremmin äänestää puolestani.)

Historian avoimuus: Se mikä kulloinkin on paras ratkaisu jää aina epävarmaksi. Itsemäärääminen on sitä, että on vastuussa epävarmuuden oloissa tehdyistä päätöksistä.

II. Kuuluvatko aloiteoikeus ja kansanäänestykset (“suoran demokratian välineet”) suomalaiseen demokratiaan?

Suomen poliittisen järjestelmän kulmakiviin kuuluu perustuslain toisen pykälän kaksi ensimmäistä momenttia. Niiden mukaan “Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.”

Perustuslaki siis antaa ison sijan edustukselliselle demokratialle. Tämä on jo puhtaan funktionaalisista syistä välttämätöntä. Monimutkainen moderni yhteiskunta ei voi toimia muuten. Samalla, koska valta kuitenkin kuuluu kansalle niin tavoitteena on, että kansalaiset voivat osallistua ja vaikuttaa. Tällä ei tarkoiteta osallistumista ja vaikuttamista vain vaaleihin.

Suoran demokratian eri välineet ovat Suomessa melko heikossa asemassa, mutta niille on haluttu antaa myös paikkansa. Erityisesti viime vuosina suoran demokratian välineitä on haluttu kehittää ja ottaa käyttöön. Juuri siksi muun muassa Kuntalakiin tuotiin vuonna 2015 uusia määräyksiä kuntalaisten aloiteoikeudesta. Ne sisältävät määräyksiä oikeudesta tehdä aloite neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä [mistä tahansa] asiasta joka kuuluu kunnalle. (Pykälä 24.) Jos aloitetta kannattaa vähintään neljä prosenttia 15 vuotta täyttäneistä kunnan asukkaista valtuuston on viipymättä päätettävä, toimitetaanko aloitteessa tarkoitettu kansanäänestys. (Pykälä 25.)

Kuntalaki jättää siis valtuuston harkintaan toimitetaanko aloitteessa tarkoitettu kansanäänestys. Valtuustolla on siis aina oikeus päättää, että äänestystä ei toimiteta. Valtuustolla ei ole velvollisuutta perustella päätöstään.

Katson kuitenkin, että suomalaisen, ja laajemmin, demokraattisen yhteiskunnan poliittiseen kulttuuriin kuuluu päätösten perusteleminen. Jos näin ajatellaan päättäjän, joka haluaa olla johdonmukainen, ainoa mahdollisuus on pyrkiä ottamaan paras argumentti oman päätöksensä perustaksi.

III. Valtuuston harkintavara

Valtuustolla on puhtaan juridisessa mielessä rajaton oikeus sanoa ei aloítteelle kansanäänestyksen järjestämisestä ilman perusteita. Demokraattisen järjestelmän tulee kuitenkin olla ei vain laillinen vaan myös legitiimi. (Sen pitää toteuttaa lakia tavalla, jota voidaan syystä pitää oikeutettuna.) Legitiimi vallankäyttö edellyttää perusteiden antamista. (Vrt. kohta II.)

Kansanäänestystä koskeva aloite voi esittää lainvastaisen päätöksen tekemistä tai sellaisen päätöksen tekemistä, joka ei kuulu kunnan toimivaltaan. Tällaisten kansanäänestysten järjestämistä ei helpostikaan voida hyvin perustella ja esitän, ainakin pääsääntöisesti, että valtuusto käyttäisi harkintavaltaansa hyvin jos se hylkäisi tällaiset aloitteet, jos sellaisia esitettäisiin.

Muita hyviä perusteluja hylätä Kuntalain ehdot täyttävä aloite kansanäänestyksen järjestämisestä minulla ei ole tiedossa.

Yleisin argumentti, jota kuullaan käytettävän kansanäänestyksiä vastaan on väärän tuloksen pelko. Sama argumentti toimii kuitenkin yhtä lailla yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta vastaan. Jos siis olemme yksittäisessä tapauksessa tai yleisemmin kansanäänestyksen järjestämistä vastaan väärän tuloksen pelossa meidän tulee alkaa ajaa myös äänioikeuden peruuttamista

Valtuuston kannattaa siksi, harkitessaan päätöstään aloitteesta kansanäänestyksen järjestämisestä, kysyä itseltään kumpaa se pitää demokratian kannalta huonompana asiana:

Sitä

(i) että toimitetaan kansanäänestys, joka tuottaa päätöksen, jonka vaikutukset ovat valtuuston enemmistön mielestä huonot, ehkä siksi että ne ovat hyvinkin kalliit ja kielteisiltä vaikutuksiltaan esimerkiksi asuntopolitiikkaan tai ympäristöön mittavat,

vai sitä

(ii) että valtuusto tekee päätöksen, jonka vaikutukset ovat kaupunkilaisten enemmistön mielestä huonot, ehkä hyvinkin kalliit ja kielteisiltä vaikutuksiltaan mittavat.

IV. Pitääkö juuri kyseisen “Malmi-aloitteen” johdosta järjestää kansanäänestys?

Kyseinen aloite täyttää Kuntalain ehdot ja äänestyksen kohteeksi esitetään kunnan toimivaltaan kuuluva asia. Äänestyksen tuloksen noudattamiseen ei liity laillisuusongelmia.

Äänestyksen järjestämistä vastaan on usein esitetty, että valtuusto on jo päättänyt asiasta moneen kertaan, asia on ollut esillä teemana useammassa vaaleja edeltävässä keskustelussa, valtiokin on tehnyt Helsingin aiempien päätöksiin nojaavia päätöksiä, jotka vaikeuttavat kunnan liikkumavaraa jatkossa, ja että on sopimatonta järjestää äänestys asiasta kun “juna on mennyt”.

Kaikki mainitut näkökulmat edustavat kuitenkin vain eri muunnelmia siitä, että pelätään väärää tulosta: sitä että kaupunkilaisten enemmistö tekisi toisen arvion kuin valtuusto siitä onko vai eikö ole – asian tässä pitkälle edenneessä vaiheessa – syytä jatkaa valtuuston tekemien päätösten toteuttamista vai pysäyttää toteutus.

Muut aloitteen hyväksymistä vastaan esitetyt varteenotettavat argumentit koskevat erityisesti kyseisen aloitteen vaikutuksia.

On esitetty että koska on mahdollista, että kansanäänestys olisi valtuuston tekemien päätösten vastainen, sen toimittaminen saattaisi heikentää kansanäänestysvälineen arvostusta ja statusta tulevaisuutta ajatellen ja olisi siksi huono ennakkotapaus. Argumentissa on kaksi ongelmaa. Se on muunnelma väärän tuloksen pelosta, sillä taustalla on ajatus, että jos tulisi “väärä tulos” ne, jotka edustuksellisissa elimissä tulevaisuudessa päättävät kansanäänestysaloitteiden kohtalosta voisivat jatkossa väärän tuloksen pelossa hylätä myöhemmät, mahdollisesti kyseistä aloitetta “paremmat” aloitteet. Toiseksi: on pikemmin päinvastoin syytä pelätä, että aloiteoikeuden status heikkenee, jos Helsingin ensimmäinen kuntalain ehdot täyttävä aloite torjutaan.

On myös katsottu, että aloitteen kohteena oleva asia on liian harvaa kiinnostava, jotta siitä olisi syytä järjestää äänestys: vaarana olisi, että äänestysprosentti jäisi alhaiseksi ja tuloksen voisi ratkaista kaupunkilaisten pieni vähemmistö.

Tämä argumentti ei kuitenkaan koske sitä, tuleeko riittävän kannatuksen saaneessa aloitteessa esitetty äänestys toimittaa vaan sitä, miten tulkitaan myöhemmin toimitettavan kansanäänestyksen valtuustolle antama neuvo.

Lisäksi on esitetty, että aloitteen kohteena on vaikutuksiltaan niin monisyinen asia, etteivät äänestäjät voi paneutua sen kaikkiin puoliin ja äänestää rationaalisesti.

Tämä argumentti kääntyy kuitenkin radikaalisti vaaleissa käytettävää äänioikeutta vastaan eikä siksi ole helposti demokratiaan sitoutuneille käyttökelpoinen, siitäkään huolimatta, että se kohdistuu demokraattisen vallankäytön, kuten kaiken muunkin vallankäytön, ehkä perimmäiseen ongelmaan: itsemääräämisen vaikeuteen.