Kuva:Taloris, Public domain, via Wikimedia Commons
Tässä se on, Helsingin valtuustoryhmien budjettineuvottelujen tulos.
On mukavaa, että Helsingissä kokoomuskin pysyy näinkin hyvin mukana segregaation ehkäisyssä, koulutuksen tasa-arvon ja lähiluonnon puolustamisessa sekä kestävyyden tavoittelussa, jota valtuuston sosiaaliberaalien ja punavihreiden enemmistö eri painotuksin ajaa.
Moitteet kohdistuvat jälleen kerran hyvinvointipolitiikan typeriin, vaikkakin pahimpia vuosia lievempiin tehostamisvaatimuksiin, joita emme saanet kokonaan pois. Ensi vuonna ”kaupungin kaikessa” omassa toiminnassa ja palvelutuotannossa leikkausvaarimus eli tuottavuustavoite, on 0,3 ja sen jälkeisinä vuosina 0.5 prosenttia. Päiväkotien ahdinko ei tällä tavoiteasettelulla ikävä kyllä lopu. Kotihoidon tilanne on vielä karumpi. Lasten ja sairaiden huolenpidossa tarvitaan aikaa ihmisten kohtaamiseen ja auttamiseen, ei entistä kovempaa kiirettä. Tehostamisen nimissä oikeisto todellisuudessa tekee tilaa yksityistämiselle ja veroparatiisiyrityksille. Ja yhteiskunta menee rikki.
Toinen moitteen paikka koskee investointeja. Raskaiden infrainvestointien rooli on aivan liian suuri, mutta esimerkiksi liikunnan ja kulttuurin lähipalvelut, demokratiatilat ja harvat vanhat talot jäävät jyrän alle. Sörnäisten tunneli jakaa demareita, mutta on minun kaltaiselleni ympäristöaktivistille aivan mahdoton ajatus. Kuinka paljon muuta hienoa voimmekaan tehdä, kun unohdamme tunnelin?
Budjettivalmistelun prosessiin on syytä palata. Aivan selvää on, että kaupunkilaiset ja luottamustehtävissä olevat päättäjät pitää jatkossa ottaa aiemmin, avoimemmin ja laajemmin mukaan kuin tänä vuonna tehtiin.
Kommentit