Helsingin kaupunkistrategia

Kuva: Elina Kataja cc4.0

Valtuustoryhmien neuvottelutuloksena syntynyt esitys Helsingin kaupunkistrategiaksi kaudelle 2021-2025 julkaistiin eilen (29.9.), samana päivän kuin alkoi Elokapinan tärkeä kymmenen pävää kestävä “Syyskapina” ilmasto-oikeudenmukaisuuden puolesta.

Valtuuston oikeistolainen enemmistö näkyy strategiassa ennen kaikkea oikeudenmukaisuuden, demokratian, sivistyksen ja ympäristövastuun alisteisessa asemassa suhteessa taloudelliseen kasvuun ja yksilön mahdollisuuksiin.

Kirjaukset kestävyydestä ovat kuitenkin sen verran yleviä, että ne antavat selkänojaa kaikille meille, jotka haluamme konkreettisin esityksin nostaa kunnianhimon tasoa ilmastopolitikassa ja taistelussa veroparatiiseja vastaan.

Segregaation vastaustaminen on strategiassa aika vahvasti mukana, samaten koulutuksen tasa-arvo. Jälleen kerran hyvinvointipolitiikan kokonaisuus oli minun makuuni turhan paljon SDP:n varassa. Vanhustenhuollon pitkäaikaisasumisen riittävyys, kotihoidon laatu ja omaishoito sekä kaupungin työnantajavastuu olivat aika lailla meidän ryhmämme ja laajemmin vasemmiston varassa. Nämä asiat ja myös muun muassa asunnottomuus, päihdehuolto ja terveydenhuollon jonojen purkaminen, vaativat seuraavien neljän vuoden aikana kovaa työtä, jotta Helsinki voisi olla kaikille hyvä, tasa-arvoinen kaupunki.

Kulttuuripolitiikassa strategian oikeistolaisuus näkyy “tapahtumaläppänä”. Sivistys, taiteen laatu ja ihmisen himo ja tarve kasvaa maailmankansalaiseksi on kaukana keskiöstä.

Hankalin yksittäinen asia on, jälleen kerran, markkinaoikeiston himoama tuottavuustavoite. Onnistuimme estämään pahimpia kirjauksia mutta mukana on tälläkin kertaa sitoumus yhteisen hyvinvoinnin alasajoon. Muotoilu on kaikessa teknokraattisessa komeudessaan tällä kertaa tämä:

Käyttötalousmenojen kasvu sidotaan kustannustason ja väestönkasvun muutokseen sekä kaupunkiorganisaationa itsellemme asettamaan tuottavuustavoitteeseen, joka on vuonna 2022 0,3 prosenttiyksikköä ja sen jälkeen 0,5 prosenttiyksikköä.

Pahemmalta vältyimme, mutta siitä emme pääse mihinkään, että pakottava tuottavuustavoite on julkisen sektorin alasajon tavoite: se on yksityistämistavoite ja myrkkyä hyvinvointivaltiolle ja tasa-arvolle. Joskus aiemmin tuottavuustavoite oli 1 %. Se oli hirveä eikä sitä aina voitu / haluttu budjettisovussa hyväksyä. Mutta 0,5 % on myös liikaa.

Strategia ei saisi olla pakkopaita (“hallitusohjelma”) vaan strategian vuosittaisen tarkastelun tulisi olla päätösasia, siten että strategiaan voidaan tehdä muutoksia.

Helsingissä 30.9.2021

Thomas Wallgren

Kommentit

Jätä kommentti