Vappupuhe 2021

Toverit, ystävät,

Nyt on aika iloita keväästä. Rastaiden sirkutus kuuluu pihoilla, telkät ja uikut sukeltelevat lahden poukamissa. Nyt on hyvä aika kokoontua yhteen puhumaan siitä, mitä olemme saaneet aikaan ja mitä meillä on edessä.

Minulle vapaus ja solidaarisuus ovat tärkeimpiä arvoja politiikassa. Päämääräni on selkeä. Meidän täytyy poistaa hätä, nöyryytys ja viha, estää sota ja luonnon tärveleminen. Ihminen voi tuntea itsensä vapaaksi vasta, kun olemme vapaita yhdessä.

Toverit! Juhlimme vappua ja kevättä. Katsotaanpa hetkeksi peiliin: mitä näemme peilistämme paikallisessa ja globaalissa mittakaavassa? Haluan nyt kertoa teille, mitä itse näen peilistä. Pienempi näkymä on selkeä, joitakin varjostumia, mutta paljon valoa. Toinen, globaali näkymä on hämärämpi ja pimeämpi.

Toverit, pienemmässä peilissä näkyy ilmainen ja tasa-arvoinen koulutus kaikille, matalan kynnyksen päihde- ja mielenterveyshoito kaikille, arvostava vanhustenhoito kaikille, kohtuullinen asuminen kaikille. Kaikkea tätä voidaan pitää itsestäänselvyytenä pohjoismaisessa Suomessa, sosialidemokraattisessa liikkeessä. Olemme saavuttaneet paljon vuosien varrella. Viikolla selvisi myös, että Sanna Marinin hallitus voi jatkaa. Nämä ovat erittäin hyviä uutisia. Tänä vuonna nostimme oppivelvollisuusikää Suomessa, ja nyt vaikuttaa todennäköiseltä, että sote-uudistus saadaan punavihreänä maaliin. Hallitusohjelma on kokonaisuudessaan väkevä ja tässä ajassa myös kansainvälisesti katsottuna merkittävä esimerkki siitä, että markkinafundamentalistiselle politiikalle on edelleen olemassa vaihtoehto. Hallitus on saavuttanut paljon kehityspolitiikassa luomalla uuden strategian yhteistyölle Afrikassa. Sama koskee toimenpideohjelmaa, jolla vahvistetaan globaalia veropolitiikkaa ja kehitystyötä. Hallitus valmistelee parhaillaan tukipolitiikan periaatteita ja määriä koskevaa tiekarttaa vuoteen 2030 sekä toimenpideohjelmaa, joka koskee kestävää rahoitusta ja kansainvälisten investointien kestävää ohjausta.

Ystävät, meillä on vielä paljon tehtävää.

Yli sata teini-ikäistä asuu Helsingissä kaduilla, ja heillä on hätä. Sama hätä koskee monia yksinäisiä vanhuksia, romanikerjäläisiä, Aasian ja Afrikan kriisialueilta Suomeen saapuneita pakolaisia. Tämä tapahtuu maailman onnellisimman maan pääkaupungissa. Tämä tapahtuu huolimatta siitä, että useat järjestöt tekevät arvokasta etsivää nuorisotyötä, ylläpitävät tukiasumista, tarjoavat neuvontaa ja tukea. Ja vaikka suuri osa kaupungin päätöksentekijöistä ja viranomaisista ymmärtää, etteivät parhaatkaan yksittäiset täsmätoimet auta, ellei julkisella sektorilla ole mahdollisuutta ylläpitää ja yhä tehokkaammin toteuttaa hyvinvointipalveluja kaikille. Olemme Helsingissä järjestäneet viime vuosien aikana asuntoja ja sosiaalihuoltoa paperittomille, samoin olemme järjestäneet erityistä tukea kouluissa, joissa ilmenee niin sanottuja “sosiaalisia haasteita”. Emme kuitenkaan ole vielä valmiita, tuskin koskaan tulemme olemaankaan valmiita.

Kuntavaalit ovat kesäkuussa. Helsingin ja Suomen sosialidemokraatit jatkavat ylpeänä ja osaavasti sinnikästä työtä vahvan julkisen sektorin puolesta, joka pitää huolta kaikista: niin hylätyistä lapsista, seksityöntekijöistä, yksinäisistä vanhuksista, uupuneista toimistotyöntekijöistä, narkomaaneista ja rikoksen uusijoista. Tarvitsemme yhteistä hyvinvointia niille, jotka kärsivät hätää, kuten myös niille, joilla asiat ovat hyvin. Vapaus on tyhjää ja merkityksetöntä ilman oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta.

Toverit, ystävät, pienemmästä peilistä näemme työllemme päämäärän, jota on hienoa olla mukana toteuttamassa.

Vappu on niin työväenliikkeelle kuin ylioppilaillekin päivä, jolloin juhlistamme vahvaa aatettamme ja onnistumisiamme. Ystävät, toverit: vappuna meidän täytyy katsoa kuitenkin kauemmas ja laajemmin.

Nyt seuraa puheeni vaikeampi puoli.


Olen Intiassa ja Brasiliassa asuvien ystävieni kanssa samaa mieltä siitä, että meillä on ollut viimeisten parin vuoden ajan todennäköisesti maailman paras hallitus: maata johtavat älykkäät, unelmilleen uskolliset naiset, joilla on juuret vahvasti tasa-arvoisessa ja punavihreässä kansanliikkeessä. Globaalisti katsottuna se on henkeäsalpaavaa.

Mitä näemme isossa peilissä, kun katsomme omaa paikkaamme maailmassa? Seuraavaksi kuulette jotain ikävää; jotain, mitä on vaikea selittää.

Ensiksi: Koronapandemian aikana Suomi on onnistunut pitämään huolta kansalaisistaan. Samalla kuitenkin tämä hyvinvointivaltio, jossa on maailman paras hallitus, ei antanut WTO:ssa, maailman kauppajärjestössä, tukeaan Etelä-Afrikan ja Intian esitykselle, jolla olisi mahdollistettu koronarokotteet myös maailman köyhille.

Toiseksi: Ilmastonmuutoksen torjunnassa olemme onnistuneet joiltain osin. Hallitus on vähentänyt hiilijalanjälkeä useilla pienillä, oikeansuuntaisilla toimenpiteillä. Mutta Suomi, maailman onnellisin maa, jossa on maailman ehkä paras hallitus, on kokonaan laiminlyönyt eittämättä maamme suurimman ympäristöpoliittisen asian. Sillä on nimi, ja se on Fortum.

Valtio omistaa suurimman osan Fortumista. Fortum puolestaan omistaa ylivoimaisesti suurimman osan yhtiöstä, jonka nimi on Uniper. Suomen hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 2019 noin 52 miljoonaa tonnia. Fortumin ja Uniperin päästöt olivat samana vuonna yli 80 miljoonaa tonnia. Suomen hallitus pystyisi Fortumin ja Uniperin omistajaohjauksella tekemään paljon enemmän ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja ympäristön puolesta kuin millään muulla tavoin.

Toverit: Fortumin yhtiökokous pidettiin kuluneella viikolla. Suomen hallitus ei tarttunut toimeen. Se ei ilmaissut pyrkivänsä nopeasti vähentämään Fortum-Uniperin fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Hallitus ei kehottanut Uniperia vetämään pois syytettä, jonka yhtiö nosti Alankomaita vastaan maan edistyksellisen, hiilivoimaa koskevan lainsäädännön takia. Hallitus ei myöskään ole ilmoittanut pysäyttävänsä Uniperin häpeällistä aikomusta vaatia Alankomailta ECT:n nojalla korvausta siitä, että Alankomaat on aiheuttanut uudella lainsäädännöllään vahinkoa yhtiön sijoituksille.

Näkymä pandemian ja ilmastovastuun Suomesta on valitettavasti pimeä. Se on tunnustettava, jos emme halua valehdella toisillemme tai itsellemme tänään keväisenä päivänä 2021.

Toverit, ystävät, huonot uutiset eivät lopu tähän.

Nostan esille vielä yhden peilikuvan meistä itsestämme, jota meidän on syytä katsoa, vaikka se tekee kipeää. Peili kertoo meille pakolaistilanteesta.

Suomi vastaanottaa tuhatkunta kiintiöpakolaista joka vuosi. Tämän lisäksi myönnämme turvapaikan muutamalle tuhannelle turvapaikanhakijalle. Olemme antaneet muutamalle lapselle ja naiselle, joilla on Suomen kansalaisuus, luvan palata kotiin al-Holin pakolaisleiriltä. Nämä ovat hyviä asioita, ja niitä on syytä juhlia. Emme kuitenkaan saa unohtaa tosiasiallista, moraalista asemaamme.

Syyriassa, Turkissa, Libyassa ja muissa maissa elää miljoonia ihmisiä, joilla on yksi tavoite mielessään: päästä Eurooppaan, vaikka sitten Suomeen. Mitä vastaamme heille? Mitä voimme oikeasti tarjota? – Vastaus on, että käytämme rahaa ja henkilökuntaa ylläpitääksemme EU:n yhteistä rajavalvontaa. Tämä rajavalvonta pitää tosiasiassa nämä kovan onnen ihmiset loitolla päivin ja öin, väsymättä ja rautahansikkain, jatkamalla Turkin rajamuuria, lisäämällä sähköistä tiedustelua, ylilentovalvontaa ja partiointia niin maalla kuin merellä. Pidämme siskomme ja veljemme loitolla – niin, suljemme heidät tämän demokraattisen ja vapaan EU:n ulkopuolelle, EU:n, jota ihmiset muurin ja Välimeren toisella puolella kutsuvat Euroopan linnakkeeksi.

Ystävät, toverit, Suomen kansalaiset.

Miksi otan puheeksi tämän kaiken ikävän ja pimeän?

Siksi, että haluan nostaa esiin epämukavan totuuden ja kysyä saman, mitä meidän jokaisen tulee kysyä toisiltamme ja itseltämme kirkkaassa päivänvalossa.

Sille joka pakolaisleirillä Libyassa, Intian tai Brasilian suurkaupunkien slummialueilla tai Karibian ja Kaakkois-Aasian rannikkokylissä seuraa Suomen koronapolitiikkaa, ilmastopolitiikkaa ja pakolaispolitiikkaa, on vaikeaa, lähestulkoon mahdotonta nähdä, miten maailman parhaan hallituksen johtama Suomi eroaa siitä Suomesta, jota mahdollisesti vaalien jälkeen johtaa joukko epäsolidaarisista ja rasistisista arvoistaan tunnettuja miehiä.

Meidän täytyykin kysyä itseltämme:

Mitä voimme tehdä, mitä meidän pitää tehdä, jotta tämä pimeä näky globaalissa peilikuvassa alkaisi muistuttaa enemmän valoisaa näkymää paikallisessa peilikuvassa?

Ystävät, toverit, kansalaiset, kanssaihmiset. Jos haluamme elää rehellisesti ja totuudellisesti, meidän täytyy yrittää ymmärtää itseämme. Jos haluamme ymmärtää itseämme, meidän täytyy nähdä maailma niin kuin se on ja meidän täytyy nähdä paikkamme maailmassa sellaisena kuin se on.

Nyt on vappu, ja voimme iloita monesta asiasta.

On vappu, ja meillä on vielä paljon tehtävää.

Toivotan teille kaikille voimia ja iloa: voimia osallistua yhteiseen työhön paremman maailman puolesta, ja iloa siitä, että olemme olemassa.

Thomas Wallgren

Kommentit

Jätä kommentti