Tilaaja-tuottajamalli yleistyi Suomessa 2000-luvun alussa pääosin suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa. 2010-luvun puolivälissä suuri osa mallia käyttäneistä kaupungeista, muun muassa Tampere, Oulu, Rovaniemi ja Kouvola, oli jo luopunut tai luopumassa mallista, koska mallille asetettuja tavoitteita oltu saavutettu ja malli koettiin hallinnollisesti työlääksi.

Kritiikki tilaaja-tuottajamalliin on kohdistunut erityisesti kuntien hallinnollisen työmäärän kasvuun sopimusneuvotteluiden takia, tuottajan vaikeuksiin organisoida omaa toimintaansa riittävän vapaasti, tilaajan ja tuottajan erottamisesta syntyneeseen päällekkäisen hallintoon ja johtoon sekä epäselvyyksiin vastuun jakautumisesta tilaajan ja tuottajan välillä. Toiminta on jäykistynyt etenkin niillä aloilla, joilla ei ole kaupungin ulkopuolista tuotantoa.

Stefan Loman JHL:n Helsingin yhteisjärjestöstä ja Thomas Wallgren pohtivat yhteisjärjestön tekemän selvityksen pohjalta sitä, miten Helsingin tulisi suhtautua tilaaja-tuottajamalliin.